Tytteli, Texsuli ja iso kasa esteitä

Nyt tuleekin sitten kaksi ratsastusta samaan kirjoitukseen, eilen illalla en enää jaksanut alkaa kirjoittelemaan Tytistä.

kuvaajana toimi taas Julia!

Eilen perjantaina mulla ja Kialla olikin se estekaksari, oli superkivaa :3 Mulla oli tietenkin Tytti ja Kian ratsuna toimi Pimu. Meillä oli vielä suuri yleisö katsomassa. Sen tunnin suhteen oli paljon sekasotkua, mutta kyllähän me sinne loppujen lopuksi päästiin! Saavuin siis paikalle joskus 17.20 aikoihin varustamaan pikkurakettia.

ratsastajan ilme ja asento :3

Tunti aloitettiin aika  tavallisella verkalla puomien kanssa. Tytteli tuntui tosi kivalta, välillä vaan vähän katteli niitä puomeja. Vauhtikaan ei ollut kauhean hurjaa, eikä sitä paitsi laukkojakaan nostellessa reippaamaat askeleet haitanneet, sillä tosiaan meijän lisäksi tunnilla oli vaan yksi ratsukko väistettävänä! Tehtiin siis ravissa kuin laukassakin pääty-ympyröitä (tai pikemminkin soikioita) puomienyli.

Esteita aloitettiin menemään mulle ja Tytille aika hyvällä tehtävällä, eli aluksi piti tulla ravipuomeilla sisään, nostaa laukka, hypätä pikku ristikko ja pysäyttää poni muutaman metrin päästä. Olin alussa silleen woow me ei kyllä onnistutua Tytin vauhdilla pysähtymään niin nopeeasti, ja ekalla kierroksella meillä menin yli puoli kierrosta olla ihan paikoillamme :D Puomeilla poni kuitenkin malttoi pysyä ravissa, joka oli jo ssavutus, kun miettii kahta edellistä hyppykertaa. Toisella kerralla pysähtymisatka lyhentyi viimekertaan nähden oli puolet lyhyempi. Kolmannella kerralla oikeasti onnistuttiin pysähtymään kahden askeleen päähän esteestä. Tytti ansaitsi taputuksensa! Sitten kai muistaaksei puomitkin nostettiin ristikoksi ja tulimme sitä samaista linjaa muutaman kerran.

aina on hyvä olla pieni ilmavara :D

miks mua naurattaa tää kuva xd

Välikäyntien jälkeen aloimme tulla vihreää pystyä aika vinolla lähestymisellä. Tytti ei kuulemma ollut enne edes mennyt moista tehtävää (no, kuulemma myös ponin seitsemäs tai kahdeksas estetunti), eli sai olla ylpeä kun jo ensimmäisellä kerralla laukka vaihtui! Tultiin vielä uudestaan, ja kulmassa taas poni meinasi menettää tasapainonsa, jonka se sitten korvasi nopeammalla laukalla. Ja kun askeleet ei taas sopineet matkaan, nappasimme puomin mukaan. Tulimme samaa vielä toiseen suuntaan, joka kanssa meni ihan hyvin.

skipatkaa toi mun istunta

Taas välikäyntien jälkeen rupesimme tulemaa pientä rataa: pysty vinolla linjalla, kaarteen jälkeen ristikko-ristikko linja, pitkä tie, jonka jälkeen okseri ja taas samainen pysty eri suunnasta. Ensimmäinen kerta meni mun osalta huonosti, en aina pysynyt mukana hypyissä ja tulimme monta kertaa ihan juureen. Toisella kerralla ristikko-linjan toka este nousi 60 cm okseriksi, jota Tytti vähän myös jännitti, mutta rata meni muuten tosi hyvin, lukuunottamatta taaskaan myös tuota okserijännitystä :D Loppuun tulimme vielä pari kertaa toisenlaista rataa, tai oikeastaan eräänlaista kahdeksikkoa: pysty, pysty-pysty linja, pysty, okseri. Meille tuli jotain ongelmia sen okserin kanssa, mutta loppujen lopuksi pääsimme yli, ja loppurata meni onnistuneemmin.

poni liiotteli esteen ja ratsastaja ihan vähän hypyn xdd

Loppukäynnit lähdettiin kävelemään metsään. Taas oli Tytti niin uupunut talliin päästyään, että meinasin saada koko ponin päälleni kavioita putsatessa :3

joo tiiän mun ilme

Tänään sitten menin taas ekaa kertaa vähään aikaan ratsastelemaan Texasia, ja pääsimme taas hyppäämään! Autoin miniponia karvanlähdössä, laitoin kamat päälle, kävelin kentälle ja hyppäsin kyytiin. Kävelin siinä auringonpaisteisella kentällä sillä aikaa kun Anna rakensi meille esteitä. Ravia ottaessa Texas oli kauhean hitaan tuntuinen, joten päätettiin heti aloittaa verkka puomien kanssa, ettei väsytettäisi toista liikaa. Itseasiassa puomeilla se vähän innostuikin, mutta silti totteli superkiltisti. Menimme kahdeksikkoa tosiaan niitten puomien kanssa, ja jo kolmannella kerralla aloimme tulemaan sitä laukassa. Kertaakaan ei poni tehnyt mitään tyhmää, joten ilman useita toistoja päästiin ottamaan vähän käyntiä enne rataa.

Alussa mentiinkin se sama kahdeksikko kaksi kertaa esteillä, joka myös meni oikein kivasti. Sitten taas kävelin hetken sillä aikaa, kun Anna kertoi seuraavan radan, jonka tulisimme: nurkassa oleva pieni pysty, josta kaarevalla linjalla ristikko-ristikko kahden askeleen sarja, kaarteen jälkeen ristikko josta taas kaarevalla linjalla ristikolle, kaarre ja taas ristikolta ristikolle kaarevalla suhteutetulla, taas pitkä kaarre ja suoralla pitkällä linjalla vielä ristkko josta taas kulman kautta  kolmen esteen linja (ristkko, kuusi askelta väliin ja taas sama kahden askeleen sarja) :D Oon ehkä huonoin ikinä selittämään näitä ratoja xd Meni kuitenkin tosi hyvin, laukat saatiin hyvin vaihtumaan ja vauhti pysyi koko ajan ihan kivana, paitsi vikalla linjalla tulimme liian kovaa emmekä meinanneet mahtua esteiden väliin. 

Taas hetken päästä tulimme vielä samantyyppisen radan vähän lyhyempänä isomilla esteille (kaikki suunnilleen noin 50-60 cm, tiiän ettei päätähuimaavan korkeita, mutta meille jo isoja :D), mutta huomasin jo, että Texas alkoi väsymään. Vaikka toinen olikin superkiltti, vauhti alkoi välillä vähän hyytyä ja sai tehdä töitä, että päästiin edes rata tulemaan laukassa. Linja vielä meni aika huonosti joten tulimme sen vielä uudestaan. Korkeimmillaan linjaa tultiin 55-, 50 ja 65 cm kokoisilla esteillä :D Poni oli kaikin puolin mukava, oli kiva päästä hyppäämään ja mun uudet siniset housutkin pääsi kokeiluun!

Joo niin kaikki kuvat (C) Julia Kolju! Texasilla mulle ei taaskaan ollut kuvaajaa, enkö viittiny laittaa vanhojakaan kuvia, koska Tytistä oli niin paljon :D

-Hilla