Ei niin onnistunut hyppytunti

Tänään aamulla olin taas ratsastelemassa Texasilla, josta nyt kirjoitan lyhyesti. Kentästä olikin jo niin iso osa sulana, että pystyttiin hyppäämään. Texas ei tosin ollut hypännyt kertaakaan melkein kahteen kuukauteen..

Laitoin likaisen  ponsun aika nopeasti kuntoon ja lähdin kentälle päin. Jalustimia ei tarvinnut säätää ollenkaan, joten pääsitiin heti kävelemään pitemmin ohjin. Kävelin aika pitkään, koko sen ajan kun omistaja haki tolppia ja puomeja kentälle.

kuvaaja puuttui taas, elikkä vanhat kuvat kunniaan

Ravailin vain hetken, sillä jo muutaman kierroksen jälkeen aloimme tulla tehtävää ravissa. Tehtävä oli tosi yksinkertainen, ja tulimmekin sitä alussa vain puomeina. Pian otimme jo vähän laukkoja mukaan, joka ei mennytkään alussa ihan niin hyvin; Texas säikkyi toisessa suunnassa paljon jotain metsässä leikkiviä lapsia ja siksi sinkoili pienien pukkien kera vähän joka suuntaan, mutta muutaman tai ehkä vähän enemmän kuin muutaman kerran jälkeen se rupesi sujumaan. Sitten olikin jo välikäyntien paikka.

Kun taas jatkoimme, esteet olivatkin nousseet jo esteiksi. Heti ensimmäisellä kerralla mä jotenkin onnistuin löytämään itteni kentän pohjalta. Kun yritin ottaa ponia kiinni, se juoksi ja ryömi kentän aidan alta pakoon ja pukkilaukkaili tallille päin. Omistajan kanssa naurun säestämänä lähdimme hakemaan ponin.

Hyppäsin takaisin kyyttiin, ja taas kerran heti ensimmäisellä kerralla poni Texas säikähti jotain ja lensin taas alas. Tällä kertaa poni ei lähtenyt pois kentältä, mutta sitäkin pahemmin sekosi kentällä.

Lopputunti meni paremmin, muttei kuitenkaan hyvinkään. Välillä poni oli niin uupunut, että jokaiselle laukka-askeleelle piti tehdä paljo töitä, kun taas välillä se sinkoili täysillä esteille. Estekorkeuttakaan ei enään nostettu, sillä kun tehtävät alkoivat sujumaan, ponikin alkoi olemaan niin lopussa. No, ensikerralla paremmin sitten!

- Hilla